Pari askelta oikealle, mutta väärään suuntaan Ilmaston kannalta
- Europarlamenttivaaleista ja ilmastointerventioiden tutkimisen tärkeydestä
Kuva: Justus Lehtisaari
Vaikka Suomessa Eurovaalit päättyivätkin perussuomalaisten tappioon - Riikka Purran leikaten omasta kannatuksestaan yhtä paljon kuin suomalaisten hyvinvoinnista - ei samaa voi sanoa muun Euroopan tilanteesta. Ranskassa äärioikeisto sai noin 32 prosenttia kaikista äänistä, Saksassa 16 prosenttia ja Italiassa 28 prosenttia. Vaikka Euroopan metsiä ja vesiä suojeleva ennallistamisasetus saatiin nuijittua läpi nykyisen parlamenttikauden viime metreillä, äärioikeiston menestyminen EU:n suurimmissa jäsemnaissa ennustaa huonoa kohtaloa EU:n ilmastopolitiikalle tulevaisuudessa.
Suurimman tappion vaaleissa kokivat vihreät ja liberaalit puolueet ympäri Eurooppaa, vasemmistopuolueiden onnistuessa säilyttämään oman asemansa. Oikeiston ja konservatiivien nousu Euroopan parlamentissa uhkaa väkisinkin EU:n ilmastotoimia, kuten tavoitetta pyrkiä hiilineutraaliuuteen vuoteen 2050 mennessä. Samaan aikaan viime vuosi oli 1,6 astetta kuumempi esiteolliseen aikaan verrattuna.
EU ei yksin pelasta meitä ilmastonmuutokselta, mutta sen tulisi olla suunnannäyttäjä sen torjunnassa. Kun tähän yhdistetään vielä mahdollinen Donald Trumpin valinta uudelleen presidentiksi, on hyvä pysähtyä pohtimaan ilmastopolitiikan realistisuutta. Pariisin sopimuksen 1,5 asteen rajan jo välillisesti ylityttyä, ja nykyisten poliittisten toimien ohjatessa meitä lähemmäs kolmea astetta, ei ole mitään syytä olettaa, että tilanne paranisi Euroopan parlamentin notkahdettua pari askelta oikealle.
Suurimman pudotuksen kokivat Liberaali Renew-ryhmä ja Vihreät. Äärioikeistolaisen ID-ryhmän laskua ja muut-kategorian nousua selittää se, että Saksalainen AFD puolue erotettiin ID-ryhmästä juuri ennen vaaleja. Käytännössä siis äärioikestosta tulleet edustajat eivät vähentyneet mutta ryhmittyvät uudella tavalla.
Karu tosiasia on se, että ilmastonmuutos pysäytetään vain päästöjä vähentämällä. Kuumeneminen on kuitenkin saavuttanut jo sellaisen pisteen, ettei kaikilta muutoksilta, kuten arktisen kesämerijään häviämiseltä, voi enää välttyä. Olemme vaarassa myös ylittää keikahduspisteitä, jotka kiihdyttäisivät kuumenemista entisestään tai sekottaisivat muuten maapallon ilmastojärjestelmää. Esimerkiksi AMOC-merivirran romahtaminen voisi laskea Pohjois-Euroopan lämpötiloja huomattavasti.
Olemme siis kiihtyvällä tahdilla suuntaamassa kohti tilannetta, jossa emme tiedä onko Suomessa tulevaisuudessa huomattavasti kylmpempi vai kuumempi, samaan aikaan kun jo nyt esimerkiksi Intiassa koetaan yli 50 asteen lämpötiloja. Poliittista tahtoa (oikeassa paikassa) tilanteen selvittämiseksi ei vaikuta olevan tarpeeksi tilanteen vakavuuden huomioon ottaen.
Tässä tilanteessa on selvitettävä kaikki mahdolliset vaihtoehdot lämpenemisen hillitsemiseksi sekä ekologisten ja niitä seuraavien yhteiskunnallisten romahdusten estämiseksi. Nykyisessä tilanteessa on moraalisesti väärin sulkea kategorisesti pois keinot selvittää, jos maapallon kriittisiä alueita voisi keinotekoisesti viilentää tai tukea, jotta lyhyen aikavälin romahduksilta voidaan välttyä. Nyt varsinkin, kun tehokkaan ilmastopoltiikan tulevaisuus näyttää uhatulta Euroopan parlamentin nytkähdettyä pari askelta oikealle.
Kuva: Justus Lehtisaari
Äärioikeiston vaalivoiton myötä monissa EU maissa ja kriisien keskellä on syytä tarjota konkreettista toivoa. Ilmastointerventiot eivät ole ratkaisu ilmastonmuutokseen, mutta ne tarjoavat toivoa (ainakin allekirjoittaneelle), siitä että meillä on vielä edes teoreettisella tasolla mahdollisuus välttyä suurimmilta romahduksilta. Vasta huolellisen tarkastelun jälkeen voimme todeta jos yhdestäkään tavasta viilentää maapalloa tai tukea paikallisia ekosysteemejä - kuten estää jäätiköitä romahtamasta - on oikeasti apua ilmastoriskien torjunnassa. Tässä tilanteessa ei niiden tarkastelemista ole kuitenkaan järkevä kategorisesti kieltää.
- Justus Lehtisaari, Operaatio Arktis