Keikahduspisteet
uhkaavat yhteiskuntia
Maapallon keikahduspisteet aiheuttavat merkittäviä riskejä yhteiskunnalle, mutta niitä ei tästä huolimatta käsitellä vielä kansallisissa tai kansainvälisissä skenaarioissa tai strategioissa. Tämä johtuu osin siitä, että keikahduspisteitä ei ole huomioitu globaaleissa ilmastomalleissa, jotka muodostavat keskeisen tietopohjan valtioiden suunnitelmille ja toimille. Ilmastonmuutoksen hillitsemis- ja sopeutumisstrategiat on siis suunniteltu ikään kuin olettaen, että keikahduspisteitä ei tulisi ylittymään, tai että niitä ei olisi olemassa. Yhteiskunnat eivät siis ole valmiita reagoimaan keikahdupisteiden vaikutuksiin, eikä valtioilla ole tällä hetkellä kykyä minimoida niiden ylittymisen riskiä.
Maapallon keikahduspisteet sekä ilmaston lämpenemisen tasot, joilla niiden on arvioitu ylittyvän. Mukailtu lähteestä Armstrong McKay et al. 2022.
Jotkin keikahduspisteistä voivat kuitenkin ylittyä jo Pariisin ilmastosopimuksen 1,5–2 asteen keskilämpötilan nousun rajoissa. Esimerkiksi Kalaallit Nunaatin (nk. Grönlanti) ja Länsi-Antarktiksen mannerjäätiköiden keikahduspisteiden arvioidaan sijaitsevan tällä välillä. Pariisin ilmastosopimuksen rajat kuitenkin ylittyvät ainakin väliaikaisesti seuraavien vuosikymmenten aikana riippumatta päästövähennysten nopeudesta. Viime aikoina on saatu viitteitä myös siitä, että Atlantin meridionaalisen kiertoliikkeen, eli AMOC:n, osittainen tai täydellinen romahtaminen voisi alkaa jo tällä vuosisadalla.
Tällaisten keikahduspisteiden ylittyminen johtaisi laajoihin ja pysyviin vahinkoihin esimerkiksi ruokaturvalle, ympäristölle, taloudelle, terveydelle, infrastruktuurille ja kansalliselle turvallisuudelle.
Atlanttisten keikahduspisteiden äärellä
Tilanne & riskit
keikahduspisteiden riskienhallintaa turvaamaan yhteiskuntien perustoja
Valtiot voivat sisällyttää keikahduspisteiden riskienhallinnan strategioihinsa huomioimalla seuraavia toimia:
1. keikahduspisteiden ja niiden vaikutusten ennakoinnin parantaminen,
2. ennaltaehkäisyyn keskittyvien strategioiden tutkiminen ja kehittäminen, ja
3. sopeutumiseen valmistautuminen mahdollisuuksien mukaan.
Koska keikahduspisteiden vaikutuksiin sopeutuminen vaihtelee erittäin haastavasta lähes mahdottomaan – riippuen keikahduspisteen ominaisuuksista sekä maantieteellisestä sijainnista ja resursseista – ennaltaehkäisyn on oltava etusijalla. Keikahduspisteiden riskien minimoiminen edellyttää nopeita päästövähennyksiä, laajamittaista hiilensidontaa sekä mahdollisesti uudenlaisia ilmastointerventiota (tunnetaan myös nimellä ilmastonmuokkaus[1]).
Ilmastointerventioihin liittyy poliittisia, ympäristöllisiä ja tieteellisiä epävarmuustekijöitä. Niiden avulla voitaisiin myös mahdollisesti vähentää keikahduspisteiden ylittymisen riskiä. Auringon säteilyn heijastaminen (SRM) on tällä hetkellä ainoa tunnettu keino madaltaa globaaleja lämpötiloja nopeasti, ja näitä interventioita on kriittistä tutkia ja kehittää entistä laajemmin. Heijastavien menetelmien ohella on syytä tutkia tehostetusti esimerkiksi kohdennettuja interventioita, joita kehitetään mannerjäiden suojeluun.[2]
Operaatio Arktis edistää keikahduspisteiden riskienhallinnan sisällyttämistä suomalaisen yhteiskunnan eri tasoille. Lue lisää tulevista tapahtumistamme!
[1] Harkitusta ja laajamittaisesta interventiosta ilmastojärjestelmään käytetään useita termejä, joista perinteisin on “ilmastonmuokkaus” (geoengineering, climate engineering). Myöhemmin on alettu käyttää käsitteitä, kuten ”ilmastointerventio” ja “ilmastoa muuttavat teknologiat ja toimenpiteet” (Climate-Altering Technologies and Measures, CATM). OA käyttää tieteessä yleistyvää termiä ilmastointerventiot, sillä ilmastonmuokkaus-termiin liittyy ongelmia: 1) Se voidaan liittää hallitumpaan prosessiin kuin mitä maa-ilmakehä-järjestelmässä on mahdollista tehdä. 2) Melkeinpä kaikki ihmistoiminta muokkaa ilmastoa jatkuvasti tahattomasti, mistä ilmaston nykyinen kuumentaminen on hyvä esimerkki, ja haluamme tuoda esiin, että tässä on kyse juuri harkitusta interventiosta ilmastoon.[2] Katso myös Ocean Visionsin kaikkien aikojen ensimmäinen kattava arvio mahdollisista keinoista hidastaa tai kääntää arktisen alueen merijään häviäminen.