Kuumempi arktis, kylmemmät suhteet

- uudelleenkatsaus arktisen alueen politiikkaan ja ilmastonkorjaukseen

                                                                                 Kuvat: Pietari Purovaara

Noin kaksi vuotta sitten kirjoitin Arctic Endgame-raporttiin tilannekatsauksen arktisen alueen politiikasta ja ilmastonmuutoksesta. Tuon kahden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna moni asia ei ole muuttunut. Venäjä käy edelleen sotaansa Ukrainassa, tai Ukraina oikeastaan nykyään myös Venäjällä. “Kolmessa päivässä Kiovaan” -operaatio on vaihtunut ukrainalaisten joukkojen hätistelemiseen Kurskissa. 

Arktisen alueen yhteisö on edelleen yhtä jumissa kuin aikaisemminkin. Kaksi vuotta sitten ennustin, ettei tilanne tulee lähivuosien aikana helpottumaan, eikä näin myöskään ole käynyt. Solmuja ei ole saatu auki, ne ovat entisestään kiristyneet. 

Muutoksia kahden vuoden takaiseen kuitenkin on tapahtunut. Suomi ja Ruotsi ovat liittyneet Natoon, sekä Yhdysvallat, Kanada ja Suomi ovat solmineet keskinäisen sopimuksen jäänmurtajien rakentamisesta. On Euroopan Unionikin ehtinyt perustamaan oman konsulaattinsa Nuukiin - luultavasti raaka-aineiden toivossa. Konferensseissa keskustelut pyörivät enimmäkseen turvallisuuspolitiikan ja raaka-aineiden ympärillä.

Kaksi vuotta sitten ajattelin, että ilmastonmuutos lisäisi automaattisesti jännitteitä arktisella alueella. Enää en ole täysin samaa mieltä. Arktisen alueen sulaminen lisää siihen kohdistuvia intressejä, mutta tämä ei automaattisesti tarkoita jännitteiden lisääntymistä. Jännitteet syntyvät siitä, että intressit ovat erilaisia. 

Laivareittejä aukeaa ja resursseihin pääsee helpommin käsiksi ilmastonmuutoksen myötä. Samaan aikaan arktisen alueen luontoa ja kulttuureja halutaan kuitenkin suojella - ehkä oikeasti, ehkä vain paperilla. Paljon puhutaan ilmastonmuutoksen torjunnasta, mutta samaan aikaan pöytälaatikosta löytyvät suunnitelmat junaradasta Jäämerelle asti, jos se jää sittenkin sattuisi sulamaan. 

Vaikka Venäjän ja Lännen välit ovat muuttuneet arktista ilmastoa kylmemmäksi, suhtautuvat molemmat arktisen alueen ilmastonmuutokseen kuitenkin usein uusien mahdollisuuksien kautta. Jos joku taho oikeasti päättäisi ottaa ilmastonmuutoksen torjunnan arktisella alueella tosissaan, voisi tämä jopa lisätä nykyisiä jännitteitä, nyt varsinkin kun Venäjän ja Lännen välinen Arktinen yhteistyö on pahasti rapautunut. Jos erilaisten intressien käsittelylle ei ole toimivaa foorumia, johtaa se helposti blokkiutumiseen erilaisten intressien ympärille.

Villi kortti - Arktinen ilmastonkorjaus 

Kun tulevaisuuden arktisen politiikan skenaarioita on pohdittu, ei niissä vielä ole laajemmin huomioitu mahdollisuutta siitä, jos jokin taho päättäisi säilyttää arktisen alueen jääpeitteet. Tuo kysymys on kuitenkin yhä ajankohtaisempi, ja sitä olisi syytä pohtia. Kasvava kiinnostus ilmastointerventioita kohtaan arktisella alueella tarkoittaa myös uutta poliittista muuttujaa, joka olisi syytä ottaa tarkemmin huomioon.

Miltä näyttäisi tilanne, jossa esimerkiksi Yhdysvallat päättäisi toimia jääpeitteiden säilyttämiseksi arktisen alueen status quon ylläpitämiseksi? Venäjällä on arktisella alueella merkittävät asevoimat, joten kysymys arktisen merijään suojelemisesta ei välttämättä ole pelkästään kysymys luonnonsuojelusta vaan mahdollisesti myös turvallisuuspoliittisten intressien ylläpitämisestä. Tämä ei tietysti muuta sitä asiaa, että arktisen alueen suojeleminen ilmastonmuutokselta on toivottava asia - kyse on ennemminkin motiiveista. Tämä tekee tilanteesta poliittisesti äärimmäisen monimutkaisen. 

Arktinen alue ei ole immuuni ulkopuolelta tuleville jännitteille, vaikka näin kylmän sodan päättymisen jälkeen ajateltiin. Vuoden 2014 Krimin valloituksen se vielä kesti, mutta ei vuoden 2022 hyökkäystä. Toki muut Arktiset maat ovat jatkaneet yhteistyötä keskenään ilman Venäjää, mutta suurimman arktisen maan puuttuessa kuvioista, ei voida puhua koko arktista aluetta kattavasta yhteistyöstä. Arktisessa yhteistyössä on Venäjän kokoinen aukko, ja se on muuten iso.

Vielä kaksi vuotta sitten ajatus arktisten jääpeitteiden suojelemisesta onnistuneesti kuulosti lähes mahdottomalta. Kahdessa vuodessa on kuitenkin tapahtunut paljon.

Arktisen alueen kohtalo on kaikkea muuta kuin kiveen hakattu. Ilmastonkorjauksen saapuminen osaksi arktista poliittista todellisuutta monimutkaistaa hankalaa poliittista tilannetta entisestään. Se luo kuitenkin myös toivoa paremmasta tulevaisuudesta kaiken turvallisuuspuheen keskellä. Parhaimmillaan jääpeitteiden suojelu luo yhteisen intressin, jonka puolesta kaikki haluavat toimia. Pahimmillaan se luo alueelle uuden jännitteen. Oli miten oli, enää arktista ilmastonkorjausta ei voi jättää huomioimatta arktisen alueen poliittisissa skenaarioissa. 

-Justus Lehtisaari, Operaatio Arktis