kasvavat panokset yk:n ilmastokokouksessa
Kuva: Nordic Pavilion COP29
Marraskuun YK:n ilmastokokous COP29 tuotti lopulta päätöksiä koskien etenkin ilmastorahoituksen lisäämistä sekä hiilimarkkinoiden sääntöjä. Nykyhetken jännitteisten geopoliittisten dynamiikkojen valossa laimeita tuloksia voi pitää myös onnistumisena, mutta neuvottelut jäävät kauas siitä, mitä ilmastonmuutokseen vastaaminen todellisuudessa vaatii.
Sekä odotukset että turhautuminen YK:n ilmastokokouksia kohtaan on kasvussa. COP29-kokouksen aikana nähtiin uusi ehdotus koko järjestelmän uudistamisesta johtavilta asiantuntijoilta, jotta päästövähennysten toimeenpanoon päästäisiin paremmin kiinni. Uudistus puuttuisi esimerkiksi Azerbaidžanin kaltaisten öljyvaltioiden mahdollisuuteen isännöidä ilmastokokouksia, joissa puheenjohtajamaan kyky luoda siltoja maiden välille ja kannustaa kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan on ratkaisevaa. Monet asiantuntijat epäilevät isompien muutosten realistisuutta nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa. On myös tärkeää miettiä, mitä vaihtoehtoja maailmalla on. Vaikka kokouksen osapuolten tavoitteet ja linjat ovat monesti ihan eri todellisuuksista, ei ole itsestään selvää, että meillä ylipäätään on tällainen globaali järjestelmä, johon lähes kaikki maailman maat osallistuvat jakaen siinä määrin halun torjua ilmaston kuumentamista. Näissä raameissa on kuitenkin vaikeaa tarttua esimerkiksi keikahdpuspisteiden kaltaisiin uhkiin, joita ei juuri neuvotteluissa käsitellä.
Operaatio Arktikselle ja monille muille järjestöille, nuorille, aktivisteille ja tutkijoille COP-kokoukset ovat arvokkaita paikkoja kokoontua yhteen jakamaan osaamista ja kokemuksia eri puolilta maailmaa sekä vaatimaan riittäviä toimia ilmastokriisin pysäyttämiseksi. Keskityimme Bakussa yhteistyöhön ja keskusteluihin keikahduspisteisiin liittyvien ilmastoriskien hallinnan sekä ilmastointerventiotutkimuksen saralla. Neuvottelujen sijaan sivutapahtumissa, käytävillä ja paviljongeissa kunnianhimon taso on korkealla. Mukaan mahtuu inspiroivia aloitteita päästöjen vähentämiseksi, hiilen sitomiseksi sekä auringon säteilyä heijastavien interventioiden tutkimiseksi. Järjestimme myös oman tapahtuman Pohjoismaiden paviljongissa, missä kuultiin nuorten näkemyksiä Hondurasista, Tansaniasta ja Suomesta siihen, miten lähitulevaisuudessa tulisi vastata erityisesti ilmaston keikahduspisteiden luomiin uhkiin.
Keskustelu ilmastointerventiotutkimuksesta kasvaa marginaaleissa
Keskustelut ilmastointerventioista eivät vielä yllä varsinaisiin neuvottelupöytiin ilmastokokouksissa. Sen sijaan kansainvälinen keskustelu on pirstaloitunut eri alustoille, kuten YK:n ympäristökokoukseen ja YK:n biodiversiteettisopimukseen. Haastavinta interventioihin liittyvän päätöksenteon suhteen on, että monet neuvottelijat, olivat he sitten globaalista pohjoisesta tai etelästä, eivät oikeastaan vielä tiedä tästä marginaalisesta keskustelusta, kuten The Alliance of Just Deliberation on Solar Geoengineering (DSG) -organisaation kansainvälisen politiikan johtaja, Alia Hassan, toteaa.
Signaaleja siitä, että interventiot nostettaisiin lähitulevaisuudessa agendalle on kuitenkin ilmassa. Ilmastointerventioiden tutkimusta ja hallinnointia koskevia keskusteluja järjestettiin eri tahojen toimesta useita ja niissä korostui tarve kapasiteetin rakentamiselle kansainväliseen ympäristöpolitiikkaan osallistuvien osapuolten tahoilla, jotta eri mailla on mahdollisuus käsitellä interventioita omista näkökulmistaan käsin. Esimerkiksi IPCC:n entinen varapuheenjohtaja Thelma Krug sekä tutkija ja SRM Youth Watchin edustaja Joshua Prentice puhuivat eri tapahtumissa informoidun päätöksenteon puolesta kannustaen kuulijoita viemään viestiä omille päättäjilleen.
Vastaavasti IPCC:n työryhmien varapuheenjohtajat Nana Ama Browne Klutse ja Zinta Zommers kannustivat tutkijoita tuottamaan auringon säteilyn heijastamisesta vertaisarvioituja tutkimuksia, jotka voidaan huomioida seuraavassa IPCC:n raportissa, joka julkaistaan 2028. Erityisesti globaalista etelästä tarvitaan kontribuutioita näille alueille olennaisiin vaikutuksiin liittyen.
Kohti parempaa keskustelua ilmastointerventioista dekarbonisaatioon perustuen
Monet ovat huolissaan, että keskustelu ja tutkimus ilmastointerventioista vie painetta pois päästöjen hillinnästä sekä hiilensidonnasta, eli dekarbonisaatiosta. Sama dynamiikka on kuitenkin läsnä monilla ilmastoneuvottelujen osa-alueilla. Esimerkiksi hiilimarkkinoista sopimiseen sekä hiilenpoistomenetelmiin liittyy sama pelko, joka aikanaan hidasti myös toimien aloittamista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisessa. Nykyään tiedämme, että näillä kaikilla on ratkaiseva roolinsa ilmastonmuutokseen vastaamisen kokonaisuudessa. Päättäjiltä on aina löytynyt keinoja päästövähennysten ja hiilensidonnan vahvistamisen kanssa viivyttelyyn, kuten ilmastotilanteemme todistaa. Tähän vakavaan ongelmaan on ehdottomasti puututtava myös silloin, kun puhutaan ilmastointerventioiden tutkimisesta osana ilmastoriskeihin vastaamista. Vastakkainasettelua interventioiden ja dekarbonisaation välillä toistavat pitkälti interventioiden tutkimusta vastustavat tahot. Itse ilmastointerventioiden tutkijakentältä ei juuri löydy ketään, joka esittäisi interventioita vaihtoehtoisena ratkaisuna tai ratkaisuna ylipäätään. Päinvastoin, dekarbonisaatio nähdään perusedellytyksenä sille, että ilmastointerventioilla voitaisiin hidastaa tai estää edessä olevien ilmastoriskien realisoitumista.
Keskustelu ilmastointerventioiden tutkimuksen ympärillä on siis ollut, ja on edelleen, polarisoitunutta. Seurauksena niistä puhuminen tai uusien äänien saaminen mukaan keskusteluun voi olla vaikeaa. Paremman ja inklusiivisemman keskustelun aikaansaamiseksi meidän on pyrittävä purkamaan tabuja aiheen ympärillä, ja otettava huomioon ihmisten hyvin perusteltuja huolia. Etenkin nuoret osallistujat, kuten Green Africa Youth Organisationin perustaja, Joshua Amponsem, korostivat COP29-tapahtumissa, että auringon säteilyn heijastamiseen liittyvästä keskustelusta tulee tehdä helpommin lähestyttävää erilaisille osanottajille. Avoin keskusteluilmapiiri auttaisi kaikkia navigoimaan lisääntyvien ilmastoriskien maailmassa.
Jos keskusteluja ilmastointerventioista ei yritetä avata ja tehdä turvallisemmiksi, riskinä on, että ne siirtyvät suljettujen ovien taakse. Ilmastointerventioista puhumista on jo itsessään kuitenkin kritisoitu, sillä jotkut näkevät aiheen normalisoitumisen ongelmallisena. Keskustelu on kuitenkin jo olemassa – meidän vastuullamme on, millä ehdoin sitä käydään. Ongelma ei ratkea sen luota pakenemalla.
Nuoret, jotka haluavat osallistua keskusteluun ilmastointerventioista tulisi ottaa tosissaan. Koimme Bakussa tilanteita, joissa toimintaamme häirittiin, meitä hiljennettiin, ja tarkoitusperiämme sekä osaamistamme epäiltiin, kun pyrimme avoimeen dialogiin interventioiden tutkimukseen liittyen. Ymmärrämme taustalla olevan pelon. Työskentelemme sen parissa päivittäin pohtiessamme, miten sekä nykyisyyttä että tulevaisuuttamme varjostavia ilmastoriskejä ja interventioiden haasteita kannattaisi lähestyä. Nuoret toimijat tarvitsevat näihin kysymyksiin tutkijoilta ja asiantuntijoilta paljon tukea sen sijaan, että heidän näkemyksiään ja kykyään arvioida interventioita kriittisesti ja itsenäisesti vähätellään. Nuorten tai esimerkiksi alkuperäiskansojen edustajien, jotka puhuvat ilmastointerventioiden tutkimisen tärkeydestä, ohittaminen leimaamalla heidät esimerkiksi “manipuloiduiksi” ei vie meitä parempaan suuntaan, vaan vahvistaa keskustelun pysymistä kapean tiedeyhteisön sisäisenä väittelynä. Keskustelu ei kaipaa lisää portinvartijoita, vaan pikemminkin porttien läpi murtautumista. Onneksi porttien läpi murtautuvia toimijoita ja yhteistyötä on koko ajan enemmän.
- Ellen Haaslahti & Justus Lehtisaari, Operaatio Arktis
KUVAT
2. & 3. Kuva: Ellen Haaslahti & Justus Lehtisaari