Ongelma: Maapallon keikahduspisteiden ylittyminen uhkaa yhteiskuntia.

Jotkin maapallolle keskeiset järjestelmät (esim. Grönlannin ja Länsi-Antarktiksen mannerjäätiköt) voivat ylittää keikahduspisteensä jo Pariisin sopimuksen 1,5–2 asteen keskilämpötilan nousun rajojen puitteissa.

Pariisin sopimuksen rajat todennäköisesti ylitetään tilapäisesti lähivuosikymmeninä. On myös viitteitä siitä, että Atlantin meridionaalisen kiertoliikkeen (AMOC) romahtaminen voisi tapahtua vielä tällä vuosisadalla.

Keikahduspisteiden ylittyminen johtaisi laajoihin ja pysyviin vahinkoihin esimerkiksi ruokaturvalle, ympäristölle, taloudelle, terveydelle, infrastruktuurille ja kansalliselle turvallisuudelle.

Keikahduspisteitä tai niiden vaikutuksia ei ole riittävästi huomioitu ilmastomalleissa, jotka muodostavat tietopohjan kansallisille ja kansainvälisille strategioille.

Ilmastonmuutoksen hillitsemis- ja sopeutumisstrategiat on siis suunniteltu ikään kuin olettaen, että keikahduspisteitä ei tulisi ylittymään, tai että niitä ei olisi olemassa. 

Valtioilla ei ole kykyä varmistaa, että keikahduspisteitä ei ylittyisi, eikä kykyä varautua niiden ylittymisestä aiheutuviin riskeihin.

Ratkaisu: Keikahduspisteiden riskienhallinta

Valtiot sisällyttävät keikahduspisteiden riskit strategioihinsa ja painottavat varovaisuutta epävarmuuden edessä sen sijaan, että riskit sivuutetaan tarkkojen tieteellisten tietojen puuttumisen vuoksi (ennalta varautumisen periaate).

Keskeisiä toimia ovat: 1) keikahduspisteiden ja niiden vaikutusten ennakoinnin parantaminen, 2) ennaltaehkäisyyn keskittyvien strategioiden kehittäminen, ja 3) sopeutumiseen varautuminen mahdollisuuksien mukaan.

Koska sopeutuminen keikahduspisteisiin on vaikeaa tai mahdotonta (riippuen esim. keikahduspisteen ominaisuuksista, yhteisön sijainnista ja resursseista) ja koska ne voivat johtaa lineaarisen skenaarion ilmastonmuutokseen nähden vastakkaisiin tuloksiin (kuten AMOC:in kohdalla), painopisteen tulee olla keikahduspisteiden ylittymisen ennaltaehkäisyssä.

Keikahduspisteiden ennaltaehkäisy ja riskien vähentäminen vaatii nopeita päästövähennyksiä sekä hiilenpoistoa (CDR) ja mahdollisesti myös näitä tukevia ilmastointerventioita. 

Tunnetut keikahduspisteet ylittyvät pitkälti lämpötilan nousun johdosta, ja nykyinen lämpeneminen on jo “vaaravyöhykkeellä”. Auringon säteilyn heijastaminen (Solar Radiation Modification, SRM) on tällä hetkellä ainoa tunnettu nopean viilentämisen tapa. Kohdennetumpia interventioita taas voidaan tarvita mannerjäiden suojaamiseksi merten lämpökertymän valossa.

Valtioiden on investoitava auringon säteilyn heijastamisen ja muiden ilmastointerventoiden tutkimukseen ja kehittämiseen ja koordinoitava niitä.